Suostumus kuuluu miehille – rohkeaa miestenpäivää!

Olen viettänyt verkossa tovin jos toisenkin ja siellä on tullut vuosikausia väännettyä myös suostumuksesta. Erityisesti minua pänni sellaiset irvileukamiehet, jotka luulivat keksineensä omalaatuisenkin läpän kun toitottivat miten – sen lisäksi että mitään ei saa enää sanoa – seksiäkään ei saa enää harrastaa ilman pitkiä sopimuslomakkeita tai muuten joutuu heti ja automaattisesti valheellisesti syytetyksi raiskauksesta. Näitä myyttejä puran kirjassani perusteellisesti.

Näin miestenpäivän iltana haluan antaa huomiota hieman eri asialle. Nimittäin pännimisen lomassa ja ehkä sen pohjalla olin surullinen näiden miesten puolesta. Millaisessa maailmassa asuu ihminen, joka ensimmäisenä ajattelee, että suostumukseen perustuva raiskausmääritelmä on tehty häntä vastaan? Millaista elämää elää mies, jonka mieleen ei juolahda, että miehelläkin on suostumus, jota voi rikkoa? Yllättävän moni tuntuu yhä ajattelevan tai haluavan tahallaan väärinymmärtää, että rikoslain vuonna 2023 voimaan astunut päivitys oli sukupuolisidonnainen ja feministien juoni miehiä vastaan. Kertauksen vuoksi: raiskaukseen liittyvä lainsäädäntö on yhä sukupuolineutraalia, uhrin sukupuoli voi olla mikä tahansa. En pääse yli enkä ympäri siitä, miten joitain miehiä ei kiinnosta lainkaan seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneet miehet. Miksi suostumus käsitteenä aiheuttaa joissain miehissä niin suurta raivoa?

Nämä Suostumus2018-kansalaisaloitteesta villiintyneet nettiväännöt olivat monella tapaa hurjaa ja surullista menoa väkivallan vastaista työtä tekevälle. Olen kohdannut töiden kautta ja henkilökohtaisissa hetkissä monia miehiä, jotka ovat seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan uhreja.

Monella kyseessä oli lapsuudessa koettu aikuisen miehen tekemä väkivalta, mutta osa puhui myös tilanteista, joissa oli nuorena tai aikuisena herännyt siihen, että nainen raiskasi, joko suullaan tai oli noussut päälle. Jotkut kertoivat siitä, miten miespuoliset kaverit ja joskus ystäviksikin oletetut olivat tunkeneet sammuneen peräaukkoon “läppänä” kamaa. Näissä kokemuksissa sammuneen nuoren miehen keho muuttui objektiksi, jolla ei ollut itsemääräämisoikeutta, vaan se oli törkeiden rajojen ylitysten kohde. 

Minulle kerrottuja tapauksia usein yhdisti se, ettei niistä oltu puhuttu miespuolisille läheisille lainkaan tai että kokemuksiin ei oltu saatu tukea ja ymmärrystä toisilta miehiltä. Monet miehet yhä vitsailevat toisten miesten raiskaamisesta tai käskevät kaveriaan iloitsemaan “saamisesta”, kun heidän seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan on rikottu naisen toimesta.

Miesten seksuaalisten rajojen rikkomisen lisäksi olen taas tänään miettinyt mieheyttä omien rajojen tunnistamisen ja oman terveyden priorisoimisen näkökulmasta ja miten ne liittyvät suostumukseen. Miten voimme olettaa miesten pystyvän tunnistamaan omia rajojaan seksissä, kun samalla “tosi mies” ei hae apua tai puhua pukahda edes akuuttia sairaalahoitoa vaativista vaivoista? Osa miehistä kuolee ei-tappaviin tauteihin, koska ei hae ajoissa apua tai tee ennaltaehkäiseviä valintoja. Enkä tässä edes puhu mielenterveydestä, vaikka miesten itsemurhaluvut ovat Suomessakin traagisia.

Maailmassa, jossa mieheyteen kuuluu tällainen “harmaan kiven läpi” pusertaminen ja sisu ennen kaikkea, ei ole helpoin olla herkillä siitä, missä omat rajat menevät ja mitä oikeasti, ihan itse, haluaa. Tällaisessa maailmassa voi olla vaikea uskaltaa sanoa silloin kun ei halua tai edes tunnistaa omaa haluttomuuttaan. Viihteessäkin on pitkät perinteet sen esittämiselle, miten mies joka ei halua seksiä kumppaninsa kanssa harrastaa sitä ihan varmasti silloin jonkun toisen kanssa tai ei vain enää rakasta kumppaniaan. Sen sijaan että hetken haluttomuus voisi olla aivan tavallinen osa myös miehen elämää. 

Niin ja kyllähän minä oikeasti tiedän, mistä se alkukantainen raivo ja itsepintainen vähättely suostumus-käsitteestä keskusteltaessa kertoo: on helpompi olla vihainen kuin kohdata oma haavoittuvuus (tai syyllisyys, mutta se ansaitsee oman kolumninsa). Jos yhtä asiaa saisin toivoa näin miestenpäivänä, se olisi, että erityisesti miehet lakkaisivat vähättelemästä miehiin – toisiin tai itseensä – kohdistuvaa seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa. Lempeää veljeyttä miehille, kuten Aapo Niemi julisti tänään Instagramissa Eliel Kilpelän viisain sanoin. Oltaisiin rohkeita kohtaamaan oma ja muiden miesten haavoittuvuus. Haavoittuvuus ei ole maailman tai miehisyyden loppu.

Vaikkei ihan löytyisi vielä rohkeutta, suostumusta on kuitenkin turha vihata. Uskalsi sitä ajatella tai ei, suostumus ja rajat kuuluvat myös miehille. Suostumus suojelee myös miehiä. Suostumus tuo iloa myös miesten seksiin.

P.S. Apua seksuaalisuutta loukkaavaan väkivaltaan pojille ja miehille saa esimerkiksi näistä paikoista:

Nollalinja on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Nollalinjan puhelinnumero on 080 005 005. https://nollalinja.fi/ 

Poikien Puhelin, 0800 94884, maanantaista torstaihin klo 13-18, sekä perjantaisin klo 13-16, mahdollista myös puhua seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta, https://www.vaestoliitto.fi/poikien-puhelin/ 

Poikien talo, erilaisia tukimuotoja seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan kokemuksiin, https://www.poikientalo.fi/ 

Seri-tukikeskus on seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikkö kaikille yli 16-vuotiaille sukupuolesta riippumatta. Seri-tukikeskuksia on 25 ympäri Suomea. Ne tarjoavat oikeuslääketieteellistä tutkimusta, lääketieteellistä hoitoa, traumatukea, psykologista neuvontaa ja terapiaa. https://thl.fi/aiheet/vakivalta/apua-ja-palveluja/seri-tukikeskus-seksuaalivakivallan-uhreille

Suomen Delfins, Apua lapsena seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneille aikuisille, https://nettiaika.fi/suomendelfins 

Välitä! – yksikkö tarjoaa erilaisia palveluita seksuaalista väkivaltaa kokeneille, tekijöille ja näiden molempien läheisille, https://www.seksuaalivakivalta.fi/palvelut/